No perusjutut on toki selvillä; Mä olen Paulina, 19-vuotias ihan hukassa oleva nuori naisen alku. Asun Turussa ja olen Suomalais-Amerikkalainen.
Sitten päästäänkin vähän vaikeampiin aiheisiin; Mikä mä haluan olla "isona"?
Tällä hetkellä toki opiskelen TAI:ssa Juhannuskukkulalla Prosessinhoitajaksi, (Googlettakaa, jos ei nimi kerro mitään) mutta mä en taida haluta olla samalla alalla loppuelämääni. Todennäköisesti haluaisin kuitenkin kemian alalla työskennellä, kemianteollisuus on tälläkin hetkellä nousussa. Kosmetiikkapuoli on lähellä toki mun sydäntä, ja jos joskus päädyn kosmetiikkapuolelle kemian alalla haluaisin olla mukana kehittämässä ja parantamassa kosmetiikkatuotteita (Ilman eläinkokeita). Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin valmistuminen ja kunnon täysipäiväisiin töihin pääsy, jotta voin elättää itseni sekä hevoseni.
 |
| GMP ja tuotantohygienian tunnilla |
 |
| tässäkö tulevaisuuden toivo? Mekaaniset yksikköprosessit. |
Millainen ihminen mä sitten oon? (Vieressä olevan kuvan perusteella totaali urpo ;D)
Itse en voi tähän paljon sanoa, kysykää vaikka mun ystäviltä ;) Välillä musta tuntuu vaan et mulla on niin kummallinen ajatusmaailma, ettei ketään oikeen ymmärrä mitä mun pääkopassa liikkuu. Aikamoinen rasavilli ja ERITTÄIN huono myöntämään omia virheitäni. Harvoille näytän todellista minääni, koska oon tosiaan ollut joskus kiusattu ja sen jäljiltä oon jääny aika epävarmaksi ja jään aika helposti suojakuoren alle piilottelemaan. Aivokapasiteetti on sen verran pieni, että välillä tulee tehtyä asioita, joita ois voinu pariin kertaan miettiä. Eli osaan olla ajattelematon ja vähän tyhmä. Oon kova bilettämään ja välillä vähän liiankin bailaamaan jos miettii sunnuntai-aamuja, tili tyhjänä ja tajuton olo. Mulla on aika paska itsesuojeluvaisto. Osaan olla kans aika kömpelö, nimim. lyön pääni töissä melkein joka kerta samaan pirun ulokkeeseen. Ehkä siksi välillä ne aivotkin toimii harvinaisen hitaalla. Mä olen nykyään tosi sosiaalinen ja tykkään olla äänessä! Mutta tosiaan, mun ystäviltä voi kysyä millanen mä olen, kyllä ne osaa kertoa.
Itsestäänselvyys on toki se että mä oon heppatyttö for life! Mutta vieläkään en ole osannut päättää haluanko oikeasti tavoitteellisesti joskus kilpailla esteratsastuksessa, vai mitä meinaan. Mulla on toki alla aika pirun hyvä kulkupeli, joka pystyis viemään mua aika hyvälle tasolle mut sit taas en tiedä haluanko mä kilpailla kunnolla kansallisia luokkia joskus Veikolla? Viime kisakausi meni aika lailla penkin alle, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus koittaa saada näitä omia kisahermoja rassattua pois, jotta radalla voin keskittyä 100% siihen tilanteeseen enkä näihin pääkopassa huutaviin "Ei vittu! Sarja! Ei se kuitenkaan mee", "Emmä osaa, oon ihan sysipaska" ja "Kauhee ku kaikki kattoo mua ku mä mokaan tän radan kuitenkin". Mä ihan oikesti sössin koko homman jo sillä, et ajattelen sössiväni hommat. Hevonen menis ja varmasti minäkin, mut joka pirun kerta alkaa päässä rassaamaan niin pirun kovilla kierroksilla. Mikä auttaisi? KERTOKAAAA!! :D
 |
| Joskus ollaan mekin puhdas rata saatu ;) |
 |
| Näistäkin kisoista kotiintuomisina 12vp... |
Mulla taitaa suurin ongelma olla se, että mietin mitä muut ajattelee musta ja sen johdosta jätän usein sanomatta tai tekemättä paljon asioita. Pahinta tässä on et mä pelkään jopa sitä, mitä mun läheisimmät ystävät ajattelee! Vaikka mä sisimmässäni tiedän että ne pitää musta just sellaisena ku olen, aina mä jään miettimään et mitäköhän se ny ajatteli musta ku tein tai sanoin noin. Mä kyllä luotan mun ystäviin 100% , ei se siitä johdu mut mä olen liian epävarma ihminen, oikeasti. Toisena vaikka joku asia loukkais mua, en välttämättä sano sitä ääneen, koska pelkään et siitä syntyy isompi soppa.
Arggg, joko nyt alkais valottumaan ees osa musta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti