#6 - First love

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki




Eka rakkaus muulla kuin vanhempien, ystävien ja läheisten rakastamisella, ei oo vielä tapahtunut mun kohdalla. Oon kyllä pikkulapsesta asti ollu toivoton romantikko ja aina toivonut löytäväni "Sen Oikean".

Nyt ku olen kasvanut niin on alkanut toivo hiipua aika rajusti "Sen Oikean" kuvitelmasta. Todennäköisesti johtunut siitä, että olen ollut aina hieman sellainen, että ihastun helposti ja tuppaan satuttamaan vain itseäni. Itsetuntoni ei muutenkaan ole oikeen katossa ulkonäköni, epävarmuuteni sekä mielettömän ujouden takia.

Musta tuntuu ettää vaikka saisinkin mahdollisuuden rakastua, niin en uskaltaisi. Kerran on näin käynyt. Pelkään näyttää tunteeni, koska lopulta kuitenkin joudun pettymään ja pahasti, vaikka sisimmässäni tiedän sen jo valmiiksi. No kuka sitten on näin tyhmä, että vain satuttaa ja satuttaa itseään joka kerta, vaikka tietääkin sen? Minä, eli sellainen, joka kaipaa läheisyyttä, haluaa aamuisin herätä jonkun viereltä, viettää aikaa toisen kanssa ja tuntea kerrankin itsensä välitetyksi.


Mutta, kuten sanoin jo alussa, rakkautta voi olla silti erilaista, kuten rakkaus vanhempiin. Rakastan äitiäni mahdottoman paljon, vaikkakin riitelemme lähes päivittäin ja hän on noin kerran kuussa heittämässä minua ulos kämpästä :D Isääni voin ihan suoraan kertoa rakastaneeni enemmän, koska meillä oli erityinen tunneside. Olimme kuin paita ja peppu. Emme koskaan riidelleet ja jopa näytimme samalta. Niinkuin moni varmasti tietääkin, isäni kuoli Elokuussa 2006 diabeteksen aiheuttamien lisäsairausten takia sydämenkohtaukseen. Viiden vuoden jälkeen en vieläkään ole päässyt yli, enkä tule koskaan pääsemäänkään. Isäni oli minulle kaikki kaikessa.


Rakastan myöskin maailman parhaita ystäviäni! Minulla on kaksi parasta ystävää, Clarissa ja Milla. Muita erittäin läheisiä ystäviäni ovat Steffi, Pauna ja Ida. Rakastan heitä kaikkia erityisesti, koska he ovat saaneet vedettyä minut ylös pohjamudista ja auttaneet minua elämään elämääni muulla tavoilla kuin pelkästään kotona sängyn pohjalla maaten.


Noh, täs tais olla kaikki :) Loppuun vielä yksi hyvä biisi teemaan liittyen: